keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Nyt sitä taas saa

Kissanruohoa

Vehnänoras nousee ikkunalaudalla parissa päivässä pinnalle. Ja se viheriöi kauniimmin ja pidempään kuin joulukuussa. Vihreä maistuu Myrskylle. Henkilökunta ehdotti että seuraavalla kerralla tekisin koeviljelykset.


Laittaisin sata jyvää multiin ja laskisin sitten montako orasta nousee. Siten saisimme selville itävyysprosentin.

Myrskyn kanssa lupasimme hoitaa homman.

Translation: Eat Your Greens.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Ajankohtaista


Maatalousyrittäjä ja metsänomistaja palauttavat veroilmoituksensa helmikuun viimeinen päivä. Mahtavatko kaikki paperit olla kasassa? Henkilökunnalle tämä aiheuttaa jonkinmoista päänvaivaa ja ehkä pientä stressiäkin.


Kissaa nämä toimistohommat ja paperijutut tuntuvat jossain määrin kiinnostavan. Neuvoa Myrskyltä ei ehkä kannata kysyä. Jos sormi menee suuhun, onneksi apua saa ammattilaiselta. Ainakin kissa on hengessä mukana, jos ei muuta.

Translation: Tax and Task.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Ja kellarista tuli kissa

Ja kellarista tuli kissa



Mukavaa tammikuun viimeistä viikkoa kaikille. Ja kurnauskis!

lauantai 25. tammikuuta 2014

Bongauksia

Tänään teimme bongauksia. Henkilökunta ja Myrsky jäivät kotosalle ja osallistuivat pihabongaukseen. Pihan lintuja voi bongailla vielä huomenna.

"Kirjaa ylös, se oli tintti!"

Minä taasen lähdin naapurikaupunkiin bongailemaan kissoja. Mukaani sain ystävän. (Henkilökunta oli helpottunut, hän pääsi pälkähästä. Hänen ei tarvinnut lähteä näyttelyyn kissamammojen joukkoon pyörimään... Ja pöh sanon minä!)

Tapasimme Vertin ja Elmon ja Onnin, valitettavasti tapaaminen jäi lyhyeksi sillä Hannamarilla oli kiire arvosteluun. Ehdimme kuitenkin huokaisemaan syvään ja hartaasti kun näimme Elmon harittavat varpaat ja masun 
Lahden kansainvälinen kissanäyttely on avoinna vielä sunnuntaina.

Me kaikki olemme siis viettäneet tänään laatuaikaa hyvässä seurassa (karhukoirakin pääsi kanssani juoksulenkille). Toivottavasti teilläkin on ollut kivaa. Kiitos M:lle seurasta, ensi vuonna sitten uudestaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ja vielä yksi juttu. Myrsky tuossa teroitteli kynsiään ja käski sanomaan että bonuksena tuli bongattua pulska kurre...

Translation: Birds and Cats.  

perjantai 24. tammikuuta 2014

Robertin hepulihaaste

Annan vanhempi kattila, Robert haastoi kaikki blogimaailman eläimet ja omistajat kuvaamaan hepulia. Varsin herkullinen haaste! Taustatiedoksi voin kertoa että meillä hepuloidaan päivittäin. On aamu- ja iltahepulit. Ja jos on huono hyvä päivä, niin sitten päivälläkin vedetään pieni hepulisetti.

Näitä hepuleita kutsumme tiikeriralleiksi. Kissa sinkoilee ympäri taloa, nurkat vedetään suoriksi ja kynnet raapivat naarmuja lattiaan. Ja matot ovat tietysti rullalla. Rallikuvaa en harmikseni ole saanut otetuksi, vaikka ne kuinka jokapäiväistä leipää ovatkin.


Tässä kuva eilisiltaisesta hepulista. Hepuli heitti kissan korkeuksiin. Myrskystä tuli pompputiikeri kun se ovenkahvaa tavoitteli.

Minä taasen olin tänä aamuna vähällä saada hepulin. Pakkasen piti lauhtua, mutta mittari näytti kuin näyttikin -25 astetta.

Translation: Moggy Is a Bit of a Spaz.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Hirvittäviä pyöryköitä

Henkilökunta suunnitteli paistavansa jauhelihapihvejä. Hirven jauhelihasta.
Minä torpedoin idean heti:
"Pullia, tehdään lihapullia!"

Ja näin tapahtui. Seosta muokattiin ja öljyn avulla siitä pyöriteltiin pullia uunipellille.
Kelpasiko raaka jauheliha kissalle?

"Ei hyvä."

Ei kelvannut. Se tosin oli tiedossa jo ennakolta. 
Entäpä sitten paistetut lihapullat? Tai edes se öljy uunipelliltä?

"Nuuh... Mitäs te söitte niiden pullien kanssa?"

Ei kelvannut öljykään. 
Onneksi asiat eivät olleet niin huonosti että kissa olisi jäänyt ilman makupalaa. 

"Tässä, ole hyvä!"

Lihpyöryköiden kanssa söimme muusia.
Juuri sitä Minnan muusia mihin Myrsky tykästyi.

Translation: Homemade Meatballs.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Salakapakka

Eilisen Säätöjä postauksen kommenttiosiossa Eki ja Mandy totesivat kuinka hieno salamesta kellari onkin. Siellä voi jopa salakuunnella ihmisten jorinoita. Minuun iski epäilys: Eihän kellari vain ole kissan salakapakka?

Tänään kävi ilmi että salakapakka löytyykin saunasta.


Menin aamulla suihkuun ja kissa hiippaili perääni. Suljettuani suihkun aloin kuuntelemaan. Jostain kuului ilmiselvää latkimisen ääntä. Raotin saunan ovea ja lauteiltahan kissa löytyi. Pää löylykiulusta. (Luojan kiitos, löylytuoksuja meillä ei ole käytetty aikoihin!)


Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku. Se tuli todistetuksi. 
Kissa oli täysin tolkuissaan vaikka löylykiulusta huikkaa ottikin.

Translation: A Speakeasy.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Säätöjä

Kurkistus kellariin

"Sinne se meni."
Pakkanen paukkuu. Ei se meitä pelota. Me vedämme vyötä ruuvia kireämmälle. Kellarissa on lämminvesivaraaja ja koko se helahoito mikä siihen liittyy, putket sun muut shunttiventtiilit. Henkilökunta käväisi viikonloppuna siellä tekemässä säätöjä.

"Tarvitaanko apua?"
Samalla vietiin hajusintit sinne talvehtimaan. Sunnuntai-iltana muistin että olihan meillä paperikasseja mihin ne olisi voinut laittaa. Uusi reissu kellariin siis tiedossa. Kellarista on tullut Myrskyn valtakuntaa. Sinne pääsee myös ulkokautta, kissanmentävästä aukosta.

"Tämä selvä."
Näin pakkasella kissa "ulkoilee" kellarissa. Oletan, että kissa pitää luvattomat alivuokralaiset kurissa ja näin ollen ovat kukkasipulini turvassa hiirien hampailta.

Pysytelkää lämpiminä!

Translation: Basement Jaxx.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Tunnustus

Saimme Pirkolta Elämää ja elämyksiä blogista tunnustuksen,
 kiitokseksi ahkerasta vierailusta hänen blogissaan. 


Kiitos Pirkko  

Tämä lämmitti kovasti mieltä näin pakkaspäivänä.

Tunnustuksen saa antaa eteenpäin yhdelle tai kahdelle tai kahdelletoista. Annamme tämän tunnustuksen uudelle tuttavuudellemme Seijastiinalle, sekä ensimmäiselle blogiystävillemme Naukulan likoille. Olkaa hyvä 

Mukavaa viikonloppua kaikille, antaa pakkasen paukkua!

Translation: Nice to See You Here  


perjantai 17. tammikuuta 2014

Minä ♥ kissa

Haaste

Naukulasta lähti liikkeelle tämä haaste: Kissan kasvot kuvattuna kirjasta tehdyn sydämen läpi. Erittäin houkutteleva haaste osoittautui yllättävän vaativaksi.

Ensin etsittiin sopivaa kirjaa. Kirjaksi valikoitui yksi osa Kodin keittiökirjastosta. Painovuosi 1971.


Illalla ei valo riittänyt. Ei vielä aamullakaan. Kissa asettui aamu-ulkoilun jälkeen olohuoneen tuolille. Nyt tärppäsi, ajattelin. Luvassa oli aurinkoinen päivä. Auringon ilmaantumista odotellessa ajattelin hieman imuroida. Se oli virhe! Kissa kiipesi yläkertaan ja siellä eikä siellä ollut valoa kehuttavasti.


Onneksi malli oli kuitenkin kärsivällinen. (Toisin kuin eräs...) 

Translation: I ♥ Cat.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Terveisiä vilukissoille!

Vaikka pakkanen paukkuu niin me uskallamme mennä ulos ja pihalle.


Kuistille päivällä paistanut aurinko houkutteli kissan ulkoilemaan. Onneksi on villahousut keksitty, tuumi Myrsky kun tuolille pysäköinti kielletty -merkistä huolimatta itsensä parkkeerasi.


Aurinkolasit olisivat kyllä tulleet tarpeeseen noista kissan silmistä päätellen. Itse heilun haltioissani kameran kanssa: Salamaa ei tarvinnut ja vaihteeksi sain jotain muutakin kuin kuvia sisätiloista. Uskaltauduin myös kokeilemaan talviurheilua: Kiskoin luistimet jalkaani ja kokeilin luistelua luonnonjäällä. (Ei ollut suuri menestys.)

Translation: No Flashlight Needed.



tiistai 14. tammikuuta 2014

Sijaismamma sisustaa

Joko taas?

Kyllä vain. Joulukuussa blogissa oli kaksi sisustusjuttua. Jatketaan samalla kaavalla. Tällä kertaa sisustetaan koirankoppia. (Skippaa jos ei koirajutut kiinnosta.)

Karhukoiravanhus sai sunnuntaina koppiinsa uuden sisustuksen. Artulla on varsin tarkka maku (ja kuono) mitä sisustukseen tulee. Aivan mikä tahansa sisustuselementti ei vanhaa herraa miellytä. Kopista se on siivonnut tähän mennessä pois kaikki pehmusteet mitkä sinne on laitettu. Niin räsymatot kuin retkipatjat ovat saaneet lähdön alta aikayksikön. 


Myös kopin ulkonäkö on tärkeä. Kopin nurkkalaitojen maalausta varten seiniin (punamultaa suojelemaan laitetut) maalarinteipit koira repi suutuspäissään irti. Varsin vaativa tapaus siis. Sisustussuunnittelija kohtasi haasteen. Onneksi naapurista saimme vinkin: Luonnonmateriaali saattaisi olla metsästyskoiran mieleen. Jalon työkaverin jämtlanninpystykorva Siran koppi vuorattiin oljella ja jämpti hyväksyi sen. Mekin päätimme koettaa samaa.

Ihme tapahtui. Arttu tykästyi. Koira on viihtynyt olkien kanssa jo kaksi päivää. Lämpimät kiitokset sisustusvinkistä! (Tätä ideaa saa vapaasti hyödyntää.)

Translation: Stolen Ideas.


maanantai 13. tammikuuta 2014

Näkemiin joulu

Ja joulukuusi

 "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi."


Nuutinpäivään loppuu joulu. Otimme tosin jo eilen varaslähdön. 


Kuusen purku aloitettiin. Henkilökunta joutui luopumaan komeasta kuusestaan. Yhteisvoimin homma sujuikin. Koristeet irrotettiin ja kuusi laitettiin poikki ja pinoon. Ts. sekatööreillä katkaistiin oksat ja niitä vietiin poltettavaksi takkaan ja pannuun. Runko hinataan tänään ulos ja käynnistetään moottorisaha.


Puuha oli niin kivaa että välillä piti ottaa jalalla koreasti ja laittaa tanssiksi. 

Olen kuitenkin melko varma että joku joulukoriste jää vielä kummittelemaan ja se huomataan sitten pääsiäisenä. Tai viimeistään juhannuksena. Havunneulasia, niitä ainakin riittää pitkäksi aikaa vaikka kuinka siivoaisi!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Translation: Last Christmas.






lauantai 11. tammikuuta 2014

Lisää odottamattomia esteitä

Sekä selfie

Otsikko viittaa tiistain postaukseen. Tuolloin Myrsky kohtasi esteitä. Seuraavaksi oli minun vuoroni kohdata näitä odottamattomia esteitä. Lounaan jälkeen henkilökunta halusi oikaista itsensä hetkeksi ja ottaa ruokaperä(i)set. Minäkin yritin tovin olla paikallani, mutta se ei onnistunut. Nousin ja lupasin keittää kahvit valmiiksi parinkymmenen minuutin kuluttua.

Istahdin työpöydän ääreen, aukaisin koneen. Kissa hyppäsi pöydälle seurakseni. Ensin Myrsky katseli ikkunasta pihalle, näkymät olivat sen mielestä ilmeisesti tylsät joten kissa päätti että ruokaperä(i) voisivat olla hyvä idea. Sijaismamman sylissä.


Kello raksutti uhkaavasti, parikymmentä minuuttia alkoi menemään jo umpeen. Takaraivossani jyskytti se luvattu kahvin valmiiksi keittäminen. Mutta minkäs tuolle mahtoi. Sen kerran kun kissa päättää tulla syliin niin sitä ei saa häiritä eikä häätää pois. Sillä niin harvinaisia ja ihania nämä hetket ovat. Odottamattomasta esteestä johtuen henkilökunta sai viettää pitkät ruokaperä(i)set.

Tällä viikolla kaimani peräänkuulutti muiden kitsuleita, eli selfie kuvia kissan kanssa. Annakin julkaisi suloisen Selfie with Sulo -kuvan, Sulon vastalauseista huolimatta.


Onneksi minun ei tarvinnut kuvaa varten kaapata Myrskyä syliini, se olisi ollut aivan toivotonta. Sillä meillähän ei ole sylikissoja. Eikä meillä hempeillä.

Mukavaa viikonloppua kaikille, pitäkää kamera käden ulottuvilla!

Translation: # Selfie.


perjantai 10. tammikuuta 2014

Tunteita ja tuoksuja

Meillä kävi vieraita. Kenkäfettari koki uuden elämyksen. Ja uuden tuoksun.


Sijaismamman ruskeat Reinot saivat jäädä kun vaaleanpunaiset Reinot tulivat kylään.

Translation: It´s a Girl!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Minnan muusi

Loppiasen postauksessa kerroin isoäidin lihapullista. Ja siitä kuinka ne maistuivat kissalle. Lihapullat sopivat erittäin hyvin perunamuusin kanssa nautittavaksi. Lihapullia en ole vielä tehnyt, mutta muusia meillä syödään usein.

"Mitäs tämä on? Mamma on laittanut jotain tarjolle."

Uskaltaisin väittää että viikottain. Jauhoisista perunoista tehdyn muusin joukkoon lisätään kermaa ja voita, ripaus suolaa. Maanantaina laitoin muusin jämät pienempään astiaan, tarkoituksena oli säilyttää se jääkaapissa seuraavaan päivään. Toisin kävi.

"No minähän maistan!"

Jätin astian pöydälle ja käänsin selkäni. Tiikeripoika hyppäsi pöydälle ja maistoi muusia. Saattoi olla se kerma ja voi mikä kissaa houkutti. Loput muusista annettiin karhukoirakoirille. Minä jäin ilman. Taisi mennä parempiin suihin se pöperö.

Translation: Mashed Potatoes.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Odottamattomia esteitä

Elämässä tulee usein vastaan odottamattomia esteitä. 
Ja useimmiten juuri silloin kun niitä vähiten kaipaisi. 


Onneksi näistä esteistä ja tuntemuksista pääsee yli 
kun käyttää hieman maalaisjärkeä.

Translation: Cleaning Day.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Tarinoita sinisestä sijaiskodista

Lisää isoäidin lihapullia sekä Rabbin katti

Muistelkaamme ainakin tämän yhden postauksen verran sinistä sijaiskotia. Tämä tarina on jäänyt julkaisematta, joten nyt lienee korkea aika.

Jos tarkkaan katsoo, niin keittiön ikkunan takana on lunta. Maaliskuussa sijaiskodissa maisteltiin isoäidin tekemiä lihapullia. Pistäydyin tässä eräänä päivänä (siis joskus huhtikuussa) isovanhemmillani ja mummini kaivoi pakastimesta minulle muutaman pullan kassiini. Lähtiessä sain kehotuksen tehdä kastikkeen ja syödä ne soossin kanssa.


Tein työtä käskettyä. Tosin se soossi jäi tekemättä, mutta pullat tuli syötyä. Ja kissa sai nuolla sen lautasen miltä lihapullat nautin. Syödessäni luin sarjakuvakirjaa Rabbin katti.


Niin, tiedän. Ei pitäisi syödä ja lukea samalla kun syö. Ei ainakaan silloin kun on kirjaston kirjasta kysymys. Tästä sarjakuvakirjasta sain vinkin Mindyltä. Yllätyksekseni se oli lainassa kun sitä kirjastosta etsin, joten en sitä heti saanut käsiini.


Voin kertoa että tykästyin, olihan jännä tuttavuus tuommoinen aikuisten sarjakuvakirja. Ensimmäinen osa oli mielestäni paras, koska siinä kissa sai itselleen puheenlahjat. Voin suositella sitä muillekin. Ja erityisesti Pirkolle koska Rabbin katti vaikutti itämaiselta. Myrsky taasen suosittelee isoäidin lihapullia muillekin. Harmi vain ettei niitä löydy kirjastosta.


Onko meillä ikävä sinistä sijaiskotia? Tähän kysymykseen on vaikea antaa yksisanaista vastausta. Olen käynyt entisessä kodissani muutaman kerran. Hieman haikea olo on tullut... Minulla on haaveissa että vierailisin siellä kissan kanssa. Tosin se mietityttää. Meneekö kissa siitä aivan sekaisin? Kun se viedään vanhoille mestoille? Onko semmoisessa mitään järkeä?

Vaikka emme yhdessä sinisessä kodissa vierailisikaan, voisimme kuitenkin tehdä niitä lihapullia. Ja vaikka viedä niitä maistiaisiksi. Hyvää loppiaista kaikille.

Translation: Memoirs of a Moggy.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Kuka on kävellyt matollani?


"Kuka on kävellyt minun matollani?"

Myrsky nukkui sikeää unta yläkerrassa. Herättyään kissa tuli alakertaan. 
Tarkkanenäinen kissa haistoi jotain poikkeavaa. Matolla oli kävellyt joku vieras.

"Kuka on syönyt minun lautaseltani? Kuka on juonut minun maljastani?"
  
                                       Vieras oli käynyt myös ruokakupilla. 
Röyhkimys oli käynyt tyhjentämässä Myrskyn ruokalautasen. 
Itseasiassa koko lautanen oli kadonnut!

"Mihin se vieras on kadonnut?"

Röyhkeä ja ahnas rohmu oli poistunut samaa tietä mitä se oli tullutkin. 
Kukahan se mahtoi olla?


Se oli karhukoira Jalo! Jalo päätti käväistä sisällä ja vanhasta muistista se paineli vesikupilleen. Nyt Jalon vesikuppi oli poissa ja tilalle oli tullut kissan astioita. Astioiden pieni koko ei Jaloa hämännyt. Lautasella oli murusia ja ne oli lipaistava suuhun. Ja vettä latkittava vaikka vesikippo poikkeavan mallinen olikin.


Vaaratilannetta ei päässyt syntymään. Kissa ja koira eivät päässeet kohtaamaan. Myrsky nukkui yläkerrassa ja aivan taatusti kissa ei olisi tullut alakertaan jos olisi tiennyt että Jalopeto on tullut sisälle.

Entä se kadonnut ruokalautanen? Sijaismamma korjasi sen pois ja tiskasi. Ettei Myrsky vain olisi saanut koirabasilleita suuhunsa.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Translation: Someone´s Been Eating My Porridge!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Myrsky ja elämäntaito


Tämän kirjan bongasin samalta hyväntekeväisyyskirpputorilta mistä siniseen kotiin taikamaton ostin. Kymmentä euroa en siitä raaskinut pulittaa, joten sinne se jäi. Kukaan muukaan ei sitä moneen kuukauteen kotiuttanut. Tuon nimen Myrsky vuoksi sen olisin halunnut ostaa.

Ennen joulua vastaan tuli toinen Myrskyn opus, se löytyi naapurikaupungin kirpputorilta. Ja huomattavasti edullisempaan hintaan. Kirja on vuodelta 1950. Se on laskennon ja mittausopin oppikirja maaseudun kansakouluille. Oikein hauska teos.


Minä en juuri numeroista perusta, kirjaimista enemmänkin. Kiva sitä on kuitenkin ollut selata. Siitä on saanut jonkinmoisen kuvan millaista elämä on kuusikymmentä vuotta sitten maaseudulla ollut. Toki olen tentannut maajussina työskentelevää puolisoa:

Suorakulmion muotoisen pellon pituus on 180 m ja leveys 50 m. Kuinka suuri sen ala on?
Paljonko siementä tarvitaan 2 1/2 aarin suuruiseen hernemaahan, kun siementä käytetään keskimäärin 1 kg 500 g aaria kohden?

Kuten todettu, laskutoimitukset ovat minulle melkein hepreaa, joten katseluksi tämän kirjan anti jäi. Ja sitten siihen Myrskyn elämäntaitoon. Myrskyn elämänohje kaikille:

Nauti kotilieden lämmöstä. 
Syö. Nuku. Voi paksusti.


Sijaismammaltakin liikenee yksi elämänohje: Älä lähde autokauppaan miehen kanssa. Siihen tuhraantuu koko päivä. Valinta kohdistuu kuitenkin siihen ensimmäiseen koeajattuun autoon. Jos on aivan pakko lähteä, pidä huoli siitä että saat välillä ruokaa syödäksesi.

Translation: Good Life.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Illallinen yhdelle

Uudenvuoden aattona televisiosta tulee perinteisesti Illallinen yhdelle elokuva. Siinä Kreivitär Sophie järjestää illalliset. Olen sen nähnyt kerran tai pari, ja se on minusta aivan suunnattoman raivostuttava. Ei siitä sen enempää, siitä lainasin vain otsikon tähän vuoden ensimmäiseen postaukseen.


Myös Myrsky järjesti illalliset yhdelle. Se ei ollut uudenvuoden aattona, vaan aatonaattona. Olimme henkilökunnan kanssa tulleet saunasta. Minä kuulin kuinka kissa juoksee yläkerrassa, vetää ihan sladissa. (Kynsien ote ei pidä lattiasta.) Myrsky tulee alakertaan ja sillä on hiiri suussa.

"HIIRI! Sillä on hiiri suussa! Tule apuun!"

Minä huudan henkilökuntaa paikalle. Tuoreessa muistissa ovat muutamat syksyiset karkkohiiret. Niitä tilanteita en enää kaipaisi. Myrskyllä ei ollut aikomustakaan nauttia illallista heti vaan illallisen kanssa piti ensin leikkiä. Karkkohan siitä olisi saattanut tulla ellei henkilökunta olisi hieman avustanut kissaa.


Ja niin kissa pääsi nauttimaan illallisensa. Mutta mistä hiiri tänne sisälle oikein oli päässyt? Olen parina iltana kuullut rapinaa makuuhuoneen seinän välistä. Talon nurkalla, autotallin ovenpielessä on hiirenmentävä aukko. Siitä on öiseen aikaan loukuttamalla saatu pari muhkeaa hiirtä. Loukusta luovuttiin kun kissa alkoi ulkoilemaan. Jostain rakosesta hiiri on tänne kuitenkin päässyt.

Toivottavasti näitä luvattomia alivuokralaisia ei enää ilmaannu. Onneksi kotona on taitava kissa mikä pitää talon hiirettömänä.

Translation: Dinner for One. Same Procedure as Last Year.