maanantai 31. lokakuuta 2011

Kuinka sijaiskodissa pedataan sänky

Mitä tehdä jos koko yön pihalla ulkoillut märkä kissa ennättää sänkyyn ennenkuin sänky on pedattu? Tänä aamuna kävi näin. Se ennätti sänkyyn ennenkuin sain sen pedattua. Sillä oli selvä suunta sänkyyn ruokakupilla vierailun jälkeen. Juu, talouskoulun käyneenä tiedän ettei sänkyä kannata hetimiten pedata kun sieltä on noustu. Hyvä olisi jos petivaatteet saisivat hetken verran ottaa ilmaa ja tuulettua että kosteus poistuisi. Sijaiskodissa kuitenkin toimitaan seuraavasti jos kissa on ollut nopeampi:
Annetaan kissan leipoa. (Se siis poikkeuksetta leipoo kun se hyppää sänkyyn.)
Puhutaan rauhallisesti. Samalla tartutaan peittoon ja varoen käännetään sitä, yritetään laittaa se paikalleen. Jos ei täysin onnistu, ei liene vakavaa jos se jää hieman muhkuralle.
Koko ajan tarkkaillaan kissaa ja tehdään huomioita siitä kuinka se käyttäytyy. Jos häiritään liikaa, pidetään pieni breikki. Kun kissa on asettunut paikoilleen, katsotaan voiko sitä hiukan nostaa ja siirtää. Myrsky ei tykkää siirtämisestä. Se ottaa nokkiinsa ja lähtee. Sitä ei sijaiskodissa tehdä. Kissan nostelu paikasta toiseen ei auta, eikä se tee hyvää ihmis-kissa- suhteelle.
Tämän jälkeen vuorossa on päiväpeiton paikalleen laitto. Ei sen väliä meneekö juuri kohdalleen ja kuinka päin menee. Meneekö pitkittäin vaiko poikittain. Ihan sama, pääasia että se peittää petivaatteet. Koko ajan pidetään huolta siitä ettei kissaa häiritä liikaa. Jos kaikki on mennyt hyvin, päästään kuvankaltaiseen tilanteeseen:

(Huomatkaa selästä märkä turkki.)
 
Tämän jälkeen voidaan mennä valmistamaan itselleen aamupalaa. Välillä on kuitenkin hyvä käydä tarkastamassa kuinka kissa viihtyy.

Mulla on tämä turkinhuolto vähän kesken.

Tämä kainalo on vähän hankala.

Tämä vaatii nyt vähän tarkkuutta, joten.. jos suinkaan viitsit..

Mennä pois häiritsemästä mua, koska mä

Aion nyt käydä Zz..nukkumaan..zZZ
Niin, hyvää alkanutta viikkoa kaikille, mitä sitten teettekään. Jotkut tekevät töitä, jotkut viettävät niitä kissanpäiviä.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Ikkunan takaa

Joskus viikonloppuaamuisin sijaiskodissa joku saattaa nukkua kissan mielestä liian pitkään. Silloin kissa hyppää rakennustelineelle ja kurkkii sisälle keittiön ikkunasta.

Eikö kukaan ole kutsunut mua sisälle?


Tuolta mä tulin.


Tuonne mä sitten menen... jos vaan joku pyytäisi mut sisälle!

perjantai 28. lokakuuta 2011

Ja vielä lisää niitä pihapuuhia

Kissa oli minua eilen pihalla vastassa kun tulin töistä. Ei auttanut muu kuin vaihtaa vaatteet ja ryhtyä tuumasta toimeen.


Torstaina vuorossa oli siis vielä lisää niitä pihahommia. Tarkemmin ilmaistuna haravointia. Säkkejä on kertynyt kohta kaksikymmentä. Pian aion luovuttaa, viimeiset maahan tippuvat lehdet saa ruohonleikkuri vetää silpuksi. Hyvähän se ilmeisesti olisi jos kaikki lehdet maatuisivat, mutta mutta:

Sula mahdottomuus tämä määrä lehtiä tähän pieneen pihaan!

Keskiviikkona haravoin tienvierustaa ja samalla pohdin että kuuluuko tämä aluekin kiinteistön/tontin haltijan huolehdittavaksi. Ilmeisesti kuuluu. Näin luki lehdessäkin:
"Tontinomistajille kuuluu lehtien poisto kulkuväyliltä. Laissa on eri säädökset koskien katualueiden kunnossapitoa ja puhtaanapitoa. Jalkakäytävien, ja kadun keskiviivaan saakka myös ajoradan puhtaanapito kuuluu kohdalla olevalle kiinteistölle." (Lainaus paikallislehdestä.)
Talvellakin siis riittää tekemistä kunnossapidon suhteen. Jos esimerkiksi lumet tulevat katolta alas tielle saakka, niin tie on puhdistettava. (Ja lumet tulevat täältä sijaiskodin katolta alas nopeasti, ja tielle asti. Katto on uusi ja vielä liukas. Lumi kun lähtee liikkeelle, niin se lähtee!)

Samalla kun haravoin tienvierustaa, nenääni kävi joku haju. Ei kai vaan se koiran p@$*a! Ennenkuin muutto tuli tänne, kävin syksyllä haravoimassa pihaa. Maastokengät jalassa. Kun pääsin kotiin kerrostaloon, jätin kengät eteisen tuulikaappiin ja suljin oven. Mies tuli myöhemmin kotiin ja sadatteli että mikä täällä haisee? Olet astunut koiranp@$*aan! Oli kuulkaas mukava raapia maastokengän uria puhtaaksi siitä itsestään. Ja nyt kävi sama juttu. Sillä erotuksella että jalassani oli lenkkarit. Tikku käteen vaan ja desinfiointisuihkepulloa kehiin. Joku koiranomistaja oli käynyt huoletta kävelyllä ja minä astuin huomaamattani miinaan. Se oli siellä jossain vaahteranlehtien alla.
Vielä jatkan tästä aiheesta. Yhdet kissankakat, (tai oletan että ne ovat kissankakkaa) löysin nurmikolta. Kesällä kun aidan rakentaminen oli menossa, löysin toisen läjän. Hyvin se Myrsky osaa jätöksensä kätkeä. On sillä hiekkalaatikkokin. Koko kesänä se ei ole siellä käynyt, vasta ihan viimeviikkoina pelletin joukkoon on tehty parit pissat.

Joskus ne pihahommat ovat vaan niin mukavia. Kun saa kiireettä puuhailla. Torstaina olikin yllättävä puolipäivävapaa (onko semmoista sanaa?) ja pääsin töistä lähtemään puolenpäivän jälkeen. Oli aikaa pihapuuhille. Samalla hommia tehdessä savustui tuulastamalla saatu lahna. Kissa ja minä jäimme osattomiksi siitä kalasta. Kissa ei syö lahnaa, ja itse olen kalalle allerginen. Kalan perkuupaikkaan oli kuitenkin syytä tutustua tarkasti.


Hauki, mikä on lahnan kanssa kaverikuvassa, meni lahjoituksena Hilman perheelle. Myrskyllä taisi olla melkoisen kiva torstaipäivä.


Niin minullakin. Tähän lopuun sopisi kuunneltavaksi Nina Simonen biisi Feeling Good. Biisi on mielestäni aika keväinen/kesäinen vaikka nyt syksy onkin. Sanat kuulostavat kauniilta. Ja kaikki se mikä huokuu niiden takaa. Ja se Ninan voimakas ääni. Jokainen voi youtubesta sen etsiä jos ei ole aiemmin kuullut sitä. En viitsi mitään musalinkkiä laittaa, sillä kissablogihan tämä kuitenkin on. Vaikka useasti aiheen vierestä meneekin! Elämän pienistä hetkistä täytyy osata nauttia ja iloita. Näkihän sen tällä viikollakin. Keskiviikkona raavit sitä koiranp@$*aa kengänpohjasta, seuraavana päivänä elämä hymyilee hetken aikaa. Onkohan ennenaikaista toivottaa hyvää viikonloppua?
No, viikonloppuja kuitenkin!

torstai 27. lokakuuta 2011

Lisää pihapuuhia

Pikkuhiljaa olen haravoinut syksyn maahan varistamia lehtiä. Haravoiminen vähän kerrallaan tuntuu olevan tänä syksynä hyvä taktiikka. Harmi vain että iltaisin tulee pimeä niin aikaisin, jo puoli kuuden hujakoilla. Tehokasta työaikaa on joko vähän, tai ei ollenkaan. Tiistaina tulin kotiin puoli yhdeksältä, silloin ei haravoitu yhtään. Keskiviikkoisin minulla on ollut paras tilaisuus tehdä pihahommia.

Kuvassa myös kissa. Siinä oikealla.

Olen houkutellut kissaa mukaan hommiin. Tai ei se hommia tee. Mutta seuraa siitä on. Kun kissa on mukana pihalla, voin huoletta puhella itsekseni. "Tässä ohimennen juttelen vaan kissalle." Tai lähinnä se on kiroilua. Jossain vaiheessa hermostun kasvoille lätsähtäviin omena- ja sireenipuiden oksiin. Ja niihin sireenin juuriversoihin mitkä takertuvat haravaan. Onneksi kissa ei kielenkäytöstäni ole moksiskaan.

Kissa valitsee sopivan tarkkailupaikan ja tyynesti se tarkkailee tilannetta ja touhujani.

Mitähän toi yksi taas oikein meuhkaa?

Lehtien alla oli piilossa yksi omena, se oli ihan kuosissaan. Kyseessä on joku talvilajike.

Näyttää aika tylsältä tuo haravointi. Voitaisko vähän leikkiä?

Lopuksi otetaan ulkolelu esiin ja leikitään hieman.

Mä olen muuten aika nopee ottamaan narusta kiinni..

Naps ja kops. Oho. Vähän lipesi tassusta.

Huomasin että jotain hyötyä niistä omenavarkaista (l.oravista) on. Tammia ei tässä pihassa kasva, eikä naapurissakaan. Oravat ovat tehneet talvivarastoa itselleen ja kätkeneet tammenterhoja. Nyt pihalla kasvaa kaksi pientä tammen tainta.

Kiitti vaan kurre ja kumppanit!

Ja pimeydestä ilmestyy kissa

Pätkän kuvasin tänä aamuna. Jos olisin puoli tuntia myöhemmin sen tehnyt, olisi ollut hieman valoisampaa. Tärkeintä minulle kuitenkin oli se, että kissa tulee aamulla sisälle.

This is how it goes:
Avaan oven. Kyykistyn parempaan asentoon.
Mieten hetken, kutsunko kissaa vai en? Päätän jättää kutsuhuudon väliin. (Ääneni kuulostaa videolla niin hölmöltä.) Jos kissa on passissa ja haikailee sisälle pääsyä, se kuulee kyllä oven avaamisen ja tulee.Ilman kutsuakin.


Jollain toisella kertaa kuvaan valoisampaan aikaan! Ehkä tästä saa jonkun haisun siitä miten nopeaan kissa liikkuu. Kissa oli kyttäämässä sisäänpääsyä jossain piharakennuksen luona. Tai piharakennuksen takana. Tultuaan sisälle se käväisi ruokakupilla, ja sen jälkeen oli päästävä takaisin ulos.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

KENTin valkoinen tiikeri

Aamuisin nousen vikkelään ylös, laitan puuron hautumaan ja kahvin tippumaan. Ja sen jälkeen minulle tulee aina kiirus pedata sänky. Useasti käy niin että Myrsky tulee sisälle kun nousen ylös.
Nyt syksyllä se ei suinkaan ulkoile koko yötä. Esimerkiksi tiistaina kissa nukkui osan yötä sängyssä ja viiden aikaan se meni ulos. Järjestys arkiaamuisin on tämä: Herättyäni ja sängyn pedattuani seitsemän jälkeen huutelen pihalle ja yleensä juoksujalkaa sisälle tulee kissa. Ensin silittelen sitä ja kyselelen kuulumiset. Sen jälkeen se käväisee keittiössä (jääkaapista saattaa löytyä sille pieni herkkupala). Tämän jälkeen se käy omalla ruokakupillaan. Minä syön aamupalaa keittiön pöydän ääressä ja kissa hiipii ohitseni sänkyyn. Se hyppää leipomaan punaiselle fleece-peitolle.


Joskus sänkyyn ennen Myrskyä on ennättänyt Kentin valkoinen tiikeri. Ai mikä Kent? Se Ruotsin suomalaisin bändi. Aina olen Kentiä diggaillut, pidän enemmän vanhemmasta tuotannosta kuin tämänpäiväisestä. Vanhemmissa levyissä on mielestäni se oikea Kent soundi. Mikäpä siinä ruotsalaisessa bändissä sitten viehättää? Se on se soundi, sekä sanoitukset. Sanoitukset, mitkä jäävät hieman mystisiksi. Kaikkea en kouluruotsin taidoillani kykene ymmärtämään, ehkäpä siinä on osa viehätyksestä. Myönnän, että olen kuunnellut levyjä ruotsi-suomi sanakirja käsissäni. Toinen hyvä vaihtoehto käännösavuksi on netistä löytyvä ilmainensanakirja.fi. Kentin pojat eivät juuri selittele sanoituksiaan, joten tulkinta on vapaa.

Levyn Vapen & Ammunition (levyn nimi parodioi jenkkien Guns and Ammo -lehteä) kannessa esiintyy valkoinen tiikeri.


Levyn kansikuvasta juontaakin tämä nimitys Kentin valkoinen tiikeri. Eräänä jouluna toivoin lahjaksi valkoista tiikeriä. Odotin saavani semmoisen pienikokoisen minkä voi ripustaa vaikkapa laukkuun tai auton (siis sen urheiluauton mitä en omista) sisäpeiliin, kuten Kentin videossa Dom Andra on tehty. Yllätys olikin melkoinen, paketista löytyi suurensuuri sisustustiikeri. Sittemmin tiikeri on saanut kaulaansa oman talutushihnan. Sisustuskissasta onkin tullut kylässä käyneiden lasten suosikki. Tiikeriä on niin kiva vetää perässään, ja se on niin suuri!

Vilma-kissakin oli hieman hämillään jouluna kun se kuoritui lahjapaketista. Mutta rohkeasti Vilma teki tiikeriin tuttavuutta.

Jouluna 2007
Ei se niin pelottava sittenkään ollut, vaikka suuri olikin.



Siellä ruudun takana varmaan ajatellaan että hohoijaa. Onpa täällä tyhmät jutut...
Ei voi mitään.
Kissoista tykätään. Aina.
Ja Kentiä kuunnellaan.
Aina joskus, silloin tällöin.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Jyrsijöille kyytiä

Näin mainosti eräs halpahalli tarjouslehdessään.
Tarjolla oli joko perinteinen hiirenloukku, kaksi kappaletta kahdella eurolla. Toisena vaihtoehtona sähköpistokkeeseen laitettava jyrsijän karkotin. Se oli tarjouksessa (säästöä 24%), hintaa enää vaivaiset kuusi euroa. Olettaisin että tuonkaltaisia loukkuja ja aparaatteja ei tarvita taloudessa missä on kissa.

Perjantaina tulin kotiin ja ihmettelin ruopaisujälkiä pihalla. Ajattelin että kissa varmaankin on riehunut ja revitellyt. Näin se olikin tehnyt. Mutta ei suinkaan huvin vuoksi tai muuten vain sekopäisyyttään. Sain nähdä kännykkäkameralla otetun kuvasarjan.

Esiin kaivettu saalis.

Leikittelyä.
Jyrsijä oli rapistellut maassa lepäävien rännien alla. Kyseiset vesikourut odottavat asennusta, mutta koukkuja oikeanlaisella profiililla ei ole enää tarjolla. (Siinä onkin melkoinen ongelma ratkaistavaksi.) Rapistelija piti saada pois jemmastaan. Siihen kissa tarvitsi avustajaa, ja avustaja nosti vesikouruja ja näin saalis saatiin yhteistuumin esiin.

Pikainen poseeraus ennen lopullista iskua.

Mäiskis. Kissa oli säälimätön, se nujersi jyrsijän.

Ei auttanut vaikka jyrsijällä oli suuret ja kauniit silmät. Kissa koitui sen kohtaloksi.

Ja aterian ääreen. Maiskis.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Pikainen punkkipäivytys

Vielä niitä riittää.
Valitettavasti.
Tarkkailkaa ulkoilevia
(ulkona ruohikossa saalistavia) kissojanne.

Kynsikkäissäni käveli sunnuntaina yksi. Tarttui jostain sieltä metsästä.
Ehkäpä ne häviävät sitten kun kunnon pakkaset tulevat. (Tai häviäväthän ne. Eivät ne lumihangella enää kävele.) Pikkupakkasista ne eivät ole moksiskaan. Pitää itsekin olla tarkkana kun siellä metsässä luuhaa.

Kotitekoinen lelu

Kissa sai uuden lelun toissaviikolla. Tekotarpeet löytyivät kotonurkista.

Tarvikkeet:
Jonkun (toistaiseksi tunnistamattoman) pienen elukan häntä, ts. perhonsidonnassa käytettävää karvaa. Tarkemmin ilmaistuna pieni turkiksen palanen. Ei mitään tietoa minkä lajin eläin oli kyseessä. Tarjolla oli semmoinen raidallinen oravanhäntää muistuttava pätkä. Varmaankin jotain tuontitavaraa.
Pätkä narua tai kuminauhaa. Tähän hätään löytyi naru talvitakista, semmoista joustavaa nauhaa, missä kiristettävä pää.


Naru kiristettiin siten, että karvaiselle elukalle ikäänkuin muodostui pää. Ei vaatinut kovin suuria taitoja tämän lelun valmistaminen. Pikapikaa kyhätty lelu vaikutti mielenkiintoiselta, ainakin muutaman hetken verran.


Muutamat hyökkäykset ja vaanimiset kissa teki olohuoneen matolla. Ja tassut luistivat! Kissa eteni ilman kynsiä, kylläpä oli kohteliasta. Oli hauska seurata kissan touhuja. Leikin lopuksi kissa nujersi saaliin säälimättömästi ja sitten pääsimme ottamaan kuvan kaadetusta saaliista ja metsästäjästä.

Tämän taidon kissa osaa hyvin. Poseeraus saaliin kanssa.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Lauantaisauna

Viikonloppuisin useasti lämpiää pihasauna. Lämmittämisessä on oma vaivansa. Tarvitaan muutakin kuin katkaisijasta kääntämistä.


Saunaan on kannettava polttopuut, on tehtävä kahdet tulet. Tulet kiukaaseen sekä padan alle. Padassa lämmitetään pesuvesi. Niin, se vesikin on kannettava ämpäreillä saunaan. Kissa pitää saunan lämmityspuuhista. Tai ehkä se ajattelee että kyllä on hyvä palvelu. Erään kerran kissa nukkui tavanomaiseen tapaansa kuistin tuolissa. Saunan lämmittäjällä jäivät toimet kesken ja täydet vesiämpärit olivat hetken verran kuistin lattialla.

Palvelu pelaa. Vesi kannetaan viereen.


Kissa havahtui torkuiltaan ja huomasi vesiämpärit: Ja juomaan!

Myrskyllä on kummallinen tapa nauttia juomavetensä. Omasta vesikupista se juo harvemmin. Mitä suurempi astia, sen maukkaampi vesi. Voisikohan se olla niin? Kissa on eräänkin kerran kesällä tavattu saunasta juomassa suuresta saavista.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Joskus se menee niinkuin Strömsössä

Ellei paremminkin. Nimittäin matolääkkeen antaminen kissalle. Kolme viikkoa sitten kissa sai matolääkkeen tabletin muodossa. Se on aina melkoinen koettelemus, se tabletin antaminen. Kaikille osapuolille. Nyt vuorossa oli siis liuos niskaan. Ajattelin että odotan kunnes kissa on raukea, en hosu, en hätäile, en suotta kiirehdi. Kissa oli iltatorkuilla kuistin nojatuolissa. Varustaudun otsalampulla jotta näkisin tarkasti. Ilta oli jo hämärtynyt, eikä kuistin valaistus tämänkaltaiseen tarkkuutta vaativaan toimenpiteeseen ole paras mahdollinen.

Kuva ei ole väärinpäin. Kissa nukkuu selällään.

Toimin pakkausselosteen ohjeiden mukaisesti.
Luulen onnistuneeni. Toivotaan että Profender pelittää.

Sijaiskodissa huokaistaan helpotuksesta. Ainakin hetkeksi. Tämänkaltainen matolääke on paras keksintö sitten, no minkä jälkeen? En osaakaan sanoa. Hankalia ovat kaikki tabletit olleet. Ja tahnaa emme ole koettaneetkaan.

torstai 20. lokakuuta 2011

Rohkea rokan syö

Hain eilen marketista kissalle niitä katkarapuja. Katkaravut tuntuvat olevan monen mirrin makuun. Naukulassa herkutellaan katkiksilla, myös vanhempieni Vilma-kissa nautiskelee niistä. Keskiviikkona kyselin tarkemmin katkarapujen tarjoamisesta. Äitini sulattaa katkaravut mikrossa ja huuhtelee ne sen jälkeen. Isäni tyyli on sulattaa ne lämpimässä vedessä. Samalla suolan määrä laimenee. Intoa puhkuen menin kotiin, kissa olikin pihalla ulkoilemassa. Tohkeissani painelin sisälle, kissa tuli perässä. Otin lautaselle kymmenkunta katkarapua, käytin niitä mikrossa ja huuhtelin ne. Kissa seurasi tarkkaavaisena touhujani. Jos otan kaapista pikkulautasen, se tietää että seuraavaksi on vuorossa special meal. Näin sen piti ollakin.

Kuvasta voisi päätellä että kissa on nauttinut herkullisen aterian.
Kelpasivatko katkaravut? Aivan oikein. Pätkääkään ne eivät kissaa kiinnostaneet. Missä vika, mitä tein väärin? Masentavaa. Onko vika minun pöperöissäni vai onko kissa jotenkin valtavirrasta poikkeavaa sorttia?

Ensin ajattelin viedä loput katkaravut Vilmalle, mutta sitten ne tulivatkin syödyksi. Itse olen allerginen kalalle, ja katkaravut, eiväthän ne kalaa ole? Nehän ovat äyriäsiä. Ja se on aivan eri asia kuin kala, eikö? Kaksi kertaa olen aikuisiälläni syönyt kotimaisia rapuja. Niistä en allergiaoireita saanut. Katkarapuhan on melkein sama asia kuin kotimainen rapu? Oli niin tai näin, loput katkaravut sulatettiin, keitettiin löysä muna ja ne kasattiin yhdessä salaatin ja majoneesin kera vaalealle leivälle.

Iltapala: Kissan katkaravut ja käännöskirjallisuutta.
Allergiaoireita en saanut, mutta en aio enää ostaa katkarapuja. En kissalle, enkä ihmisille sillä majoneesi ei ole kovin terveysvaikutteinen ruoka. Kaloreitakin siinä on enemmän kuin laki sallii, vaikka kyseessä olisi kuinka kevytversio.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Löytyykö marketista herkkuja kissalle?

Lähikauppa on avoinna arkisin ja lauantaisin aamukahdeksasta iltakymmeneen. Sunnuntaisinkin aamukymmenestä iltayhdeksään. Koen sen ihan hyväksi asiaksi. Jos jääkaapista puuttuukin maitoa, tai tulee tarve saada jotain elintärkeää. Vaikkapa sitä jokapäiväistä leipää (l. makeisia). Eilen illalla tuli tehtyä ostosreissu iltayhdeksän jälkeen lähikauppaan. Karkkia en ostanut, vaan puhdasta sokeria sekä rahkaa.

Kissa kuuli saapumisen ja se ilmaantui jostain pihan pimeydestä esiin. Ja se komensi toiveikkaana. Olisikohan marketista tarttunut mukaan jotakin kissalle kelpaavaa?

Joku koukkuselkä Quasimodo käväisi lähikaupassa.
Koska kauppa on lähellä, ja kello oli jo paljon, en kokenut tarvetta laittaa ykköskuteita ylleni.

(Se toppaliivi, syksyn paras vaatekappale)
Kyseistä lähikaupasta en osta kissalle ruokaa. Ainoastaan makupaloja. Kyseisiä makupaloja ei saa keskustan suurista marketeista: "Uusi Whiskas Katzinis on herkullisen rapea makupala kissasi hyvinvoinnin tukemiseen. Whiskas Katzinis sisältää omega 3 -rasvahappoja, kivennäisiä ja kuutta välttämätöntä vitamiinia: A, B1, B2, B6, D ja E" Lieneekö ihan höpöhöpöä.
(Mutta Saila hei! Olisivatko nämä irresistible treats hyviä Mustille ja Ransulle? Myrsky ainakin tykkää.)


Kissa käväisi sisällä, marketista en siis tuonut sille tällä kertaa mitään. Makupaloja ja ruokaa on riittävästi kotona. Se päätti lähteä takaisin pihalle. Tähän loppuun sopiikin Fingerporin näkemys kissan herkuista:

Fingerpori. Pertti Jarla

tiistai 18. lokakuuta 2011

Oi mikä ihana vaatekappale!

Ehkäpä maailman parhaimpia keksintöjä. Näin syksyllä. Lisälämpöä kroppaan. Toppaliivi! Semmoinen untuvatäytteinen, kuohkea ja pehmeä.



Ainakin kissan mielestä. Joku oli unohtanut toppaliivinsä kuistin tuolille. Sille toiselle, mikä ei ole kissan suosikkituoli. Liivin päälle on mukava käpertyä öisen retken jälkeen. Ja nähdä kissan unia.


Voisin olla kateellinen kissalle, jos osaisin kateutta tuntea. Jo yli kuukauden verran minulla on kello soinut joka aamu, niin arkena kuin viikonloppunakin. Se on lähtö joko töihin tai jahtiin. Joskus olisi kiva herätä päivään kiirettömästi. Ai niin, kissalle on aamiainenkin valmiiksi katettu. Minä joudun itse puuroni keittämään...

maanantai 17. lokakuuta 2011

Vielä niitä juoksee

Hirvijahti on jatkunut nyt neljänä viikonloppuna, ja ei ole yllätys että kaatamattomia hirviä juoksee edelleen siellä metsässä. Hirvikärpäsiä ei enää ole, lämpötila on käväissyt parina yönä miinuksen puolella, joten se vitsaus on ohitse. Yllätyksenä minulle tuli se, että punkit ovat edelleen hengissä ja voimissaan. Minä itse sain punkinpureman ranteeseeni syyskuun viimeisenä viikonloppuna, siis ensimmäisenä jahtipäivänä. Jostain heinikosta se ranteeseeni hyppäsi. Mitään en tuntenut. Kodassa makkaratulilla ollessani katsoin rannettani ja huomasin sen: "Kato, punkki!" Kärsän se oli ehtinyt työntämään ihooni, ja tiukassa se olikin. Verta se ei kuitenkaan ollut ehtinyt imemään. Punkin poistaminen epäonnistui, ja sen kärsä katkesi, pieni pala jäi ihon alle. Tulehdusta ei tullut, joten enköhän minä ole selvillä vesillä. Uusi juttu tänä kesänä minulle oli että jos verenluovutukseen aikoo, on punkin pureman jälkeen neljän viikon luovutuskielto. 

Yllättävää kyllä että punkit ovat edelleen voimissaan. Karhukoiraa rapsutellessa huomasin yhden pirulaisen, minkä nappasin irti. Kotona sain vinkin että kissalla on mahdollisesti punkki. Näin olikin. Sekin poistettiin.

Tuolla se punkki oli. Ja toi yksi otti sen pois.


Ällötys oli melkoisen pulskassa kunnossa.

Jokohan niistä loisista päästäisiin kohta eroon?

perjantai 14. lokakuuta 2011

Leipominen on kivaa

Kun kissa toukokuussa tuli taloon, se tarkasti eteisen, paineli keittiön ja makuuhuoneen kautta olohuoneeseen. Palattuaan olohuoneesta se hyppäsi sängyn päälle ja aloitti leipomisen. Sisälläni läikähti jotain lämmintä. Tuntui hyvältä. Näytti siltä että kissa oli kotiutunut. Ei siinä siis kauan aikaa mennyt.

Myrsky pitää leipomisesta. Sen suosikkipaikka leipomiseen on sängyn jalkopäässä oleva punainen fleece-peitto. Kyllä, itse olen vilukissa, nukun villasukat jalassa ja mielellään kahden peiton alla. Paitsi kesäkuumalla. Jalkopäässä peiton alla minulla on kuumavesipullo. Ehkä voisin kuumavesipullosta jo luopua, sillä makuuhuoneen patteri on laitettu päälle. Pullon voisin ottaa käyttöön sitten kun oikein kylmät pakkaskelit tulevat. Ne tulipalopakkaset milloin hengitys huurtaa silmäripset ja talon nurkat paukkuvat.

Illalla, tai yöllä jos/kun kissa hyppää sänkyyn, alkaa leipominen välittömästi.

Silmät menevät viiruun.

Tassut tekevät töitä, pehmittävät.

Saatetaan vaihtaa hieman paikkaakin.

Leipoessaan kissa vaikuttaa olevan ikäänkuin ekstaasissa. Onkohan turvallista kissan leipoa kun sängyssä on se kuumavesipullo? Se on kyllä omassa pussissaan ja kahden peiton alla. Ja valmistettu vahvasta materiaalista. Kuinkahan paljon se kestää leipomista? Voiko se mennä rikki? Tässä eräänä iltana tajusin asian.
Vesipullo kurahti hieman kun kissan tassut leipoivat peiton päällä. Kissa olikin heti valppaana.

Mikä se oli? Onko siellä jotain mitä pitäisi saalistaa?
Onneksi tilanne meni ohi. Kissan kiinnostus siirtyi takaisin leipomiseen. Isoäitini kertoi että joskus hän oli ollut telttaretkellä ja hän nukkui vesipullon kanssa. Hän heräsi siihen että makuupussiin holahti lämmintä vettä. Hän ensin ajatteli paniikissa että apua! Hänen mahansa (Voisin kirjoittaa tähän että hänen vatsansa, mutta mummi puhui mahasta, joten olkoon sana maha) on haljennut, mutta hän tajusi pian että kuumavesipullo oli mennyt rikki. Mutta se oli vuosikymmeniä sitten. Eivätköhän nykyajan kuumavesipullot ole vamistettu vahvemmasta materiaalista(?)



Kun leipominen on suoritettu loppuun ja oikea paikka sängystä on valittu, voi käydä nukkumaan. Siis kissa käy nukkumaan. Minä vasta yritän.