Uusi, aivan oikea lelu!

Vihdoin ja viimein sain sen tehtyä! Ostin kissalle kaupasta lelun. Tähän mennessä lelut ovat olleet kertakäyttöisiä. Pitkiä heiniä, minkä päässä on tähkä, tai jyvärypäs tai miksikä sitä nyt nimitetäänkään. Kaikki elämäni kissat ovat rakastaneet leikkiä senkaltaisilla heinillä. Olisiko niin että niissä on "se juttu". Se juttu, että niitä voi, ja pitääkin aivan huoletta repiä ja purra, ja että ne ha-jo-a-vat. Kissa pääsee toteuttamaan itseään.
Yhden lelun olen itse viritellyt. Sitonut narun kepinpäähän, se on ollut melko toimiva ja suosittu. (Ja sitä on ollut helppo laiskan heilutella.)
Olen jo pitkään tiennyt millaisen lelun hankin. Kyseisiä leluja olen Vilmalle ostanut pari kappaletta. Ja Vilma on ollut aivan rakastunut niihin. Pieni epäilys minulla kyllä oli. Jospas Myrskyllä on ulkona niin paljon virikkeitä ettei sitä mitkään huiskat kiinnosta, oli huiska sitten miten violetti hyvänsä. Jospas sisäkissat tarvitsevat enemmän virikkeellisiä leluja koska joutuvat neljän seinän sisällä elämään? Mietin myös lelun kestävyyttä. Myrsky on melkoisen raju leikeissään. Ja kissa on heti niin tosissaan ja hyökkäävä. Että kestääköhän se lelu?

Ai mikä tuo? Pitäisikö olla kiinnostunut?

Se siitä sitten. Yritys hyvä kymmenen. Ehkäpä leikki tuon huiskan kanssa maistuu sitten talvella kun kissa oleskelee enemmän sisätiloissa ja sitä kenties alkaa kyllästyttämään.